Millaisen maailman jätämme tytöillemme?

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää. Kahden tyttären äitinä mietin usein, millaisessa maailmassa omat tyttöni aikanaan elävät. Toivon, ettei sukupuoli rajoita heidän valintojaan ja että naisen euro olisi yhtä suuri kuin miehen. Etteivät he joutuisi kokemaan raskaus- tai perhevapaasyrjintää, häirintää tai

seksuaalista väkivaltaa. Vaikka tasa-arvossa on edistytty, näiden asioiden toteutuminen ei ole vieläkään itsestäänselvyys edes Suomessa.

Tyttöjen hyvinvoinnista kertovat luvut ovat huolestuttavia. THL vuoden 2025 kouluterveyskyselyn mukaan 34 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Pojilla vastaava osuus oli yhdeksän prosenttia. Lisäksi noin joka kolmas yläkouluikäinen tyttö on kokenut seksuaalista häirintää tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana. Myös Siilinjärven hyvinvointikertomuksessa nostetaan esiin nuorten, erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten, mielenterveyden haasteet. Näihin tietoihin pitäisi suhtautua vakavasti.

Siilinjärvellä meidän olisi kuunneltava nykyistä enemmän nuoria itseään. Mikä heidän arjessaan kuormittaa ja mikä auttaisi? Kouluissa tarvitaan riittävästi turvallisia aikuisia, toimivaa opiskeluhuoltoa ja puuttumista kiusaamiseen sekä häirintään. Mielenterveyden tukea pitäisi saada ennen kuin ongelmat kasvavat suuriksi. Tämä edellyttää myös kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä. Harrastuksiin pitää päästä perheen tulotasosta riippumatta, ja nuorilla on oltava paikkoja, joissa voi tavata kavereita ilman suorituspaineita.

Tasa-arvoon vaikuttavat myös arkiset asenteet ja odotukset. Kannustammeko tyttöjä yhtä rohkeasti teknologian, luonnontieteiden, yrittäjyyden ja johtamisen pariin kuin poikia? Entä opetammeko kaikille lapsille toisten rajojen kunnioittamista ja tasa-arvoista kohtelua? Tyttöjen asemaa ei paranneta vain tyttöihin kohdistuvilla toimilla, vaan kasvattamalla myös pojat ymmärtämään tasa-arvon merkitys.

Uskon, että moni meistä päättäjistä tekee tätä työtä juuri siksi, että haluaa rakentaa parempaa maailmaa omille lapsilleen ja tuleville sukupolville. Puolueiden välillä on eroja siinä, millaisin keinoin tavoitteeseen pyritään, mutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi yhdistää meitä. Siilinjärvellä voimme omilla päätöksillämme vaikuttaa siihen, että tytöillä on turvallinen arki, mahdollisuus saada apua vaikeuksiinsa ja vapaus tavoitella omia unelmiaan. Toivon, että omat tyttäreni ja heidän ikätoverinsa voivat aikanaan todeta, että onnistuimme tekemään heidän tulevaisuudestaan paremman.

Ulla Santti