Uusi normaali urheilumaailmassa

Koronan varjo on langennut myös urheilumaailman ylle. Olemme onneksi edenneet siitä ajasta, jolloin Tulosruudussa näytettiin pelkkiä aikaisempien tähtihetkien koosteita. Urheilijoilta perättiin vastauksia jatkosuunnitelmista, joita oli mahdotonta kertoa vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi osa huippu-urheilijoistamme on päättänyt uransa tähän kauteen, kuten Airi Mikkelä, Eva Wahlström ja Kaisa Mäkäräinen. Airin tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että hän olisi hyvin todennäköisesti päässyt osallistumaan olympialaisiin ensimmäistä kertaa urallaan. Silti hänen oli hankala motivoitua ammattiurheilu-uran vaatimuksiin epävarman tilanteen vuoksi. Emmehän voi sanoa varmaksi, että järjestetäänkö kisoja vielä ensi vuonnakaan.

COVID-19 sulki keväällä kaiken muun ohella myös kaikki liikuntapaikat, jolloin vapaa-aikaan ja läheisten kanssa ajan viettämiseen tottui. Opimme pysähtymään ja olemaan kiireettömiä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Siinä mielessä ymmärrän edellä mainittuja huippu-urheilijoita, koska meillä on vain yksi elämä, johon saatu aika tulee käyttää harkiten ja mielekkäästi tärkeiden ihmisten seurassa. Täytyy muistaa, että myös urheilijat pelkäävät koronaan sairastumista koska tauti voi olla vaarallinen terveellekin ihmiselle ja jättää pysyviä vaurioita keuhkoihin, jolloin urheilu-uran lisäksi muukin elämä on vaarassa.

Hallitus on ollut ensisijaisesti huolissaan teollisuus- ja matkailualan yrityksistä, jolloin urheiluseurat ja niiden ympärille liittyvä yritystoiminta on jäänyt hyvin vähälle huomiolle miljardien liikevaihdosta huolimatta. Erityisesti ammattilaisurheilu on kovassa kriisissä, koska tapahtumia on peruttu, otteluita pelattu ja formuloita ajettu tyhjille katsomoille. Samalla iso osa tuloista on jäänyt saamatta. Kulut ja palkat on silti maksettava, kuten kaikessa liiketoiminnassa. Useat lajit tulevat käymään selviytymistaistelua, sekä kilpailemaan toisiaan vastaan yhä rajummin harrastajamääristä. Tämä tulee vaikuttamaan ohjattuun liikuntatarjontaan varmasti myös jatkossa. Vaarana on, että suuri määrä liikunnan parissa työskentelevistä ohjaajista ja valmentajista jää työttömiksi toisen korona-aallon myötä. Liikkumattomuudesta kertyy meille yhteiskunnallisia haasteita, sillä UKK instituutin mukaan liikkumattomuus maksaa Suomen valtiolle vähintään kolme miljardia euroa vuodessa. On muistettava urheilun sosiaaliset vaikutukset, sillä liikkuminen yhdistää ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä, joka tarkoittaa nuoren määrittelemänä ystävien puutetta.

Liikkuminen on ihanaa ja sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla silloin kun se viedään meiltä pois. Penkkiurheilu taas luo tunteen elämän jatkumisesta ja saa arjen tuntumaan mahdollisimman normaalilta siitäkin huolimatta, että pelien jälkeisissä haastatteluissa ei meinaa aina tunnistaa kuka on maskin takana. Kenties voimme vielä jonakin päivänä jälleen kokea urheilun huumaa hurraavassa katsomossa. Urheilu on ollut yksi suurimmista viihteen muodoista jo tuhansia vuosia, joten ei tätä palettia yksi korona kaada.

Kirjoitus on julkaistu Siilinjärven paikallislehdessä Uutis-Jousessa 1.10.2020.